It’s time to rise like a phoenix from the fire and re-start this blog. I came back to Finland from Montréal, Canada, and feels like I’m starting something new again. I’ve made plans. All rights reserved. Means that I have no idea if they’re going to work or not, but they’re reasonable and good. First of all I have to finish my studies. Second, I have to get money, so I’m looking for a part time job. Problem is that if I don’t work, I don’t have enough money to support myself or money for my next trip, and if I work (too much), I may not finish my studies.
And there’s always plan B – staying with my parents trying to study here! Since I’m turning 27 this spring, that would sound convenient, eh?
My most important plan is never take this all too seriously. Life is a mess but who cares.
Viimeiset puoli vuotta koen eläneeni aikaa, jona olen joutunut luopumaan monesta asiasta. Olen luopunut asunnosta ja ystävistä, elämästä tai elämäntyylistä johon olin tottunut ja jota rakastin valtavasti. Ja rakastan edelleen. Kuitenkin minulla on edelleen asunto, minulla on ystäviä muutakin elämää kuin opiskelu. Kaikki tapahtunut on kuitenkin saanut pohtimaan sitä, kuka minä olen ja mikä minut tekee. Kyllä, olemme nyt Elämän Suurimpien Kysymysten äärellä!
Kaikki aiempaan elämäntilanteeseen liittyvät asiat – erityisesti ystävät ja opiskelu ja näiden erilaiset kombinaatiot- ovat toimineet useamman vuoden niinä rajoina ja mittapuina, jotka muodostavat Minut. Ystävät ovat peilejä, ystävät rajaavat ja “muotoilevat” elämää, opiskelu asettaa aikatauluja, luo rutiineja ja määrittää kiinnostuksen kohteita. Nyt kun opiskelut ovat rutiininomaisimmilta osioiltaan ohi ja ystävät kaukana, tuntuu, että minulla ei ole enää… mitään. Tunnen jatkuvaa tarvetta olla mukana ja ilmoittaa itsestäni kaikille koko ajan, sillä tuntuu, että tarvitsen itselleni ns. mentaaliset seinät. Jotakin, mikä osoittaa minulle: tästä olet kiinnostunut, näin sinä toimit, tätä sinä voit tehdä… Responssia, feedbackia, mitä ikinä hienoja sanoja onkaan. Tuntuu, että elämästä puuttuu nyt se joku Juttu. Montrealiin muutto katkaisee tämän olotilan ehkä hetkellisesti, mutta realistisesti ajattelen että ihminen ei muutu vaikka se muuttaisi toiselle puolelle maapalloa. Pohjimmiltaan kai kyse on tästä: Mitä minun olisi tarkoitus tehdä elämälläni?
Loppuun 1 hermostuttava asia. Olen aina ollut kompakti kirjoittaja joka ei turhia kuvaile ja maalaile, mutta olen huomannut yhä enemmän kirjoittavani lyhyissä pätkissä lyhyitä juttuja, jotka eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa. Niin aivan, kuten juuri nyt teen. Syytän mm. facebookin pikaviestintä. What’s a girl to do? Ehkä alan luoda adjektiivilistoja.
Tarjoan teille nyt yhteisblogia, yhteistyössä puoliskoiseni kanssa. Yrityksenä on kuvata Suuria Matkasuunnitelmiamme ja Matkaamme kohti ääretöntä ja sen yli jne. Uusi Hieno löytyy osoitteesta http://furfuraway.wordpress.com!
Mitähän muuta? Kaikkea! Elämä on täyttä, kiireistä mutta välillä niin ihanaa. Aikataulut stressaa, mutta minä en. Hahhahhaa.
Miksi oi miksi sitä usein ajattelee, että koko päivä on hukkaan heitettyä aikaa, sellaista jona ei ole saanut mitään tehtyä. Vastaan suoraan kysymykseeni: siksi, koska ei ole tehnyt juurikaan sellaisia asioita, joista olisi HYÖTYÄ tai jonka joku toinen olisi sinulle asettanut. Soitin armaalleni kertoakseni, miten en ole tehnyt koko päivänä mitään, jonka jälkeen listasin kaikkea jännää tästä päivästä. Paradoksaalista. Itseäni muistuttaakseni täten julki tuon tämän päivän kaikki hassut, jännät, mietityttävät tai muuten minua liikuttaneet asiat. (Jee, lista)
1. Söin aamiaista Sannin kans. Oli kivaa ja hassua, tulipa herättyä aikaisin yötöiden jälkeen. Rooibos-verveine-minttutee on hyvää, ja aamiaispöydässä on aina hyvä olla tiedostava Voima lehti
2. Tiskasin. No tämä on joo välttämättömyys. Mutta tein sen antaumuksella. Pesin myös vessan. Hooray.
3. Pilistelin pyörällä auringonpaisteessa. Aurinkoiset syksyiset päivät on suloisia.
4. Ihmettelin, miksi monet sorsat nukkuvat yhdellä jalalla – räpylällä – seisten. Tuijottelin myös muita sorsia. Yksi oli epäsosiaalinen ja nukkui muutaman metrin päässä parvesta. Sorsat on hassuja.
5. Katsoin elokuvan. I <3 Huckabees oli hyvä elokuva. Tosin se välillä hukkui kaikenlaiseen kohkaukseen, mutta tietyt teemat joita elokuva esitteli olivat.. olivat. Maailmankaikkeus on peitto, ja kaikki mitä tulet olemaan on siinä. Tai jotain
6. Vihdoin pääsi myös aivoihini asti tieto, että Frank Miller tekee elokuvan legendaarisesta sarjakuvahahmo Spiritistä. Will Eisner on aivan loistava sarjakuvapiirtäjä, ja Frank Millerin Sin City on aivan tajunnanräjäyttävä, joten odotukset ovat korkealla. Traileri piti käydä katsomassa varmuuden vuoksi kahdesti. Tämä on siis ainoa syy odottaa joulua..
7. Päivän suurin yllättäjä – palkinnon sai tänään Scarlett Johansson. Tiesin, että typy on laulanut levylle, mutta esim. Anttilan Top Tenissä taisin hieman irvailla jenkkirinsessan yritykselle.. teilasin siis levyn kuulematta sitä, olettaen sen olevan slovari-jollotusta jollaista tulee jo muutenkin liikaa. Kuinka ollakaan, olen iloinen myöntäessäni olleeni väärässä. Todetkaa itse.
Pidän siitä, että Johansson ei jotenkin edes yritä kuulostaa ihanan-hunajaisen-seksikkäältä.
8. Maalasin koulutehtävää ja piirsin symbolismia esittelevää sarjakuvaa. Toivon mukaan saan sen joskus postattua tuonne kuvablogin puolelle.
9. Puhuin pikkuveljen ja vanhempien kanssa. Oi jos pääsisinkin ensiviikonloppuna käymään kotiseudulla!
Uhhuh. Nyt lopetan pikkuasioiden listauksen tähän todeten, että kylläpäs oli täysi päivä vaikkeis sitä ole tajunnut. Ehkä sen nyt tajuaa
Joskus Usein tuntuu siltä, että ihmisellä on sisällään, päässään, ajatuksissaan tai missä lie, ihan kauheasti lukkoja ja tukkeumia ja hankalia kohtia joita on itse sinne rakentanut. Viime aikoina on käynyt niin paljon päänsisäistä dialogia ja huutamista, että tuntuu helpottavalta että välillä joku pato jostain vihdoin aukeaa ja pystyy hengittämään vapaasti. Olen havainnoinut, että tietyt ystävät ja heidän kanssaan käyty höpöttely Suurista ja Pienistä asioista vapauttaa ihan uskomattomat määrät energiaa sisältä ja poistaa noita tukkokohtia.. Kiitos siis eräälle kaverille, joka tietämättään tänään antoi inspiraatiota ja potkua omaan elämään.
Olisi niin paljon kaikkea ja kuitenkin niin vähän mitään. Ylimaallisesta väsymystilasta johtuen en nyt kykene kirjoittamaan englanniksi, vaikka se alun perin tavoitteena olikin. Yötyö vaatii veronsa, ja kansalainen joka on tottunut suurpiirteiseen peruskoululaisen elämänrytmiin ei kykene saamaan kahdeksan tunnin yöunia mentyään nukkumaan noin puoli viisi aamulla. “Biologinen kello” herättää väkisinkin viimeistään kymmeneltä. Eipä siinä, jää enemmän aikaa olla hereillä ja tehdä juttuja.. not. Aivot on unitahmassa ja puurossa. Seisoin valintatalon karkkihyllyn edessä viisi minuuttia varsinaisesti antamatta yhdellekkään suklaapatukalle sen kummemmin huomiota, vaikka tarkoitus olisi ollut valkata joku hyvä leffakarkki. En sitten ottanut mitään.
Elämäni on tauolla ja paussilla ja hukassa ehkä hieman. Lähinnä päivittäiset toiminnot ja velvoitteet tuntuvat langanpätkien nykimiseltä. “Josko tuosta tapahtuis jotain, no entäpä tuo kun sekin olis ihan kiva.” Missään ei ole mitään suurempaa kaavaa tai Tarkoitusta.. Äh, pitäisikö olla, todennäköisesti se on jossain siellä mutta minä en vain näe kun ne pienet kaavat. Huoh.
No, mutta. Jos haluaa elämän järjestykseen on tietysti tehtävä listoja. Listat ovat kivoja ja selkeitä, niihin pistetään oleelliset asiat ja loput jätetään ulkopuolelle.
Ensin kerron kaksi asiaa, jotka ovat itkettäneet minua tänä viikonloppuna.
Ensimmäinen on tämä video: The Beckoning of Lovely. Ihania ja kauniita asioita tulisi jokaisen löytää aina, joka paikassa ja kaikkialta. Tämä video on myös ihana esimerkki siitä, miten yksi ihminen voikaan nykyään vaikuttaa ja muuttaa monen elämän.
Toinen katkeransuloinen hieman itkettävä asia oli elokuva Elämäni ilman minua (traileri). Itkettämisen lisäksi elokuvat toimitti myös toista erittäin tärkeää virkaa; se herättelee ja ravistelee. Miksi on niin vaikea muistaa, että kuolee? Miksi luulemme, että elämä on ikuista ja jokin odottaa jossain eikä tällä hetkellä ole niin väliä? Elokuvan myötä haastan itseni (ja jonkun joka tämän tekstin joskus lukee) tekemään listan: Things to do before I die.
Seuraavana listalla on kaksi asiaa, jotka harmittavat minua.
Jos minulla olikin toinen asia joka harmittaa minua, se tipahti nyt mielestä. Eipä tainnut olla sitten kovin iso juttu. Mutta jos tämä bloggaus käsitteli nyt itkettäviä ja harmittavia asioita (tosin eihän nuo itkettävät asiatkaan olleet surullisia…), käsittelee seuraava kirjoitus hauskoja ja kivoja asioita. Sitä odotellessa.
There are two things I want to celebrate today. First is the birthday of one of most important person in my life. Glad that you are here, glad that I’m with you.
Second thing is that even we are together now, sometimes I’m gone and you are someplace else and everything might seem dull and pointless and lonely. Even then we are not alone – I’ve got me and you have yourself. That’s all we need sometimes. I want to remember and celebrate that, too.
I think Nina Simone makes an excellent point here:
The Fumigation from Frankincense.
The consort I invoke of Jove [Zeus] divine, source of the holy, sweetly-speaking Nine;
Free from th’ oblivion of the fallen mind, by whom the soul with intellect is join’d:
Reason’s increase, and thought to thee belong, all-powerful, pleasant, vigilant, and strong:
‘Tis thine, to waken from lethargic rest all thoughts deposited within the breast;
And nought neglecting, vigorous to excite the mental eye from dark oblivion’s night.
Come, blessed power, thy mystic’s mem’ry wake to holy rites, and Lethe’s fetters break.
Huopakorsetti, jonka tein. Kuvanlaatu on surkea, sillä ainoa kuvankäsittelyohjelma käytössäni tällä hetkellä on Paint.. eikä siinä ole kovin helppo muuttaa kuvan kokoa Mutta ehkäpä tästä jonkinlaisen käsityksen saa!
