And there’s always plan B – staying with my parents trying to study here! Since I’m turning 27 this spring, that would sound convenient, eh?

My most important plan is never take this all too seriously. Life is a mess but who cares.

Kaikki aiempaan elämäntilanteeseen liittyvät asiat – erityisesti ystävät ja opiskelu ja näiden erilaiset kombinaatiot- ovat toimineet useamman vuoden niinä rajoina ja mittapuina, jotka muodostavat Minut. Ystävät ovat peilejä, ystävät rajaavat ja “muotoilevat” elämää, opiskelu asettaa aikatauluja, luo rutiineja ja määrittää kiinnostuksen kohteita. Nyt kun opiskelut ovat rutiininomaisimmilta osioiltaan ohi ja ystävät kaukana, tuntuu, että minulla ei ole enää… mitään. Tunnen jatkuvaa tarvetta olla mukana ja ilmoittaa itsestäni kaikille koko ajan, sillä tuntuu, että tarvitsen itselleni ns. mentaaliset seinät. Jotakin, mikä osoittaa minulle: tästä olet kiinnostunut, näin sinä toimit, tätä sinä voit tehdä… Responssia, feedbackia, mitä ikinä hienoja sanoja onkaan.  Tuntuu, että elämästä puuttuu nyt se joku Juttu. Montrealiin muutto katkaisee tämän olotilan ehkä hetkellisesti, mutta realistisesti ajattelen että ihminen ei muutu vaikka se muuttaisi toiselle puolelle maapalloa. Pohjimmiltaan kai kyse on tästä: Mitä minun olisi tarkoitus tehdä elämälläni?

Loppuun 1 hermostuttava asia. Olen aina ollut kompakti kirjoittaja joka ei turhia kuvaile ja maalaile, mutta olen huomannut yhä enemmän kirjoittavani lyhyissä pätkissä lyhyitä juttuja, jotka eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa. Niin aivan, kuten juuri nyt teen. Syytän mm. facebookin pikaviestintä. What’s a girl to do? Ehkä alan luoda adjektiivilistoja.

Mitähän muuta? Kaikkea! Elämä on täyttä, kiireistä mutta välillä niin ihanaa.  Aikataulut stressaa, mutta minä en. Hahhahhaa.

Miksi oi miksi sitä usein ajattelee, että koko päivä on hukkaan heitettyä aikaa, sellaista jona ei ole saanut mitään tehtyä. Vastaan suoraan kysymykseeni: siksi, koska ei ole tehnyt juurikaan sellaisia asioita, joista olisi HYÖTYÄ tai jonka joku toinen olisi sinulle asettanut. Soitin armaalleni kertoakseni, miten en ole tehnyt koko päivänä mitään, jonka jälkeen listasin kaikkea jännää tästä päivästä. Paradoksaalista. Itseäni muistuttaakseni täten julki tuon tämän päivän kaikki hassut, jännät, mietityttävät tai muuten minua liikuttaneet asiat. (Jee, lista)

1. Söin aamiaista Sannin kans. Oli kivaa ja hassua, tulipa herättyä aikaisin yötöiden jälkeen. Rooibos-verveine-minttutee on hyvää, ja aamiaispöydässä on aina hyvä olla tiedostava Voima lehti

2. Tiskasin. No tämä on joo välttämättömyys. Mutta tein sen antaumuksella. Pesin myös vessan. Hooray.

3. Pilistelin pyörällä auringonpaisteessa. Aurinkoiset syksyiset päivät on suloisia.

4. Ihmettelin, miksi monet sorsat nukkuvat yhdellä jalalla – räpylällä – seisten. Tuijottelin myös muita sorsia. Yksi oli epäsosiaalinen ja nukkui muutaman metrin päässä parvesta. Sorsat on hassuja.

5. Katsoin elokuvan. I <3 Huckabees oli hyvä elokuva. Tosin se välillä hukkui kaikenlaiseen kohkaukseen, mutta tietyt teemat joita elokuva esitteli olivat.. olivat. Maailmankaikkeus on peitto, ja kaikki mitä tulet olemaan on siinä. Tai jotain

6. Vihdoin pääsi myös aivoihini asti tieto, että Frank Miller tekee elokuvan legendaarisesta sarjakuvahahmo Spiritistä. Will Eisner on aivan loistava sarjakuvapiirtäjä, ja Frank Millerin Sin City  on aivan tajunnanräjäyttävä, joten odotukset ovat korkealla. Traileri piti käydä katsomassa varmuuden vuoksi kahdesti.  Tämä on siis ainoa syy odottaa joulua..

7. Päivän suurin yllättäjä – palkinnon sai tänään Scarlett Johansson. Tiesin, että typy on laulanut levylle, mutta esim. Anttilan Top Tenissä taisin hieman irvailla jenkkirinsessan yritykselle.. teilasin siis levyn kuulematta sitä, olettaen sen olevan slovari-jollotusta jollaista tulee jo muutenkin liikaa. Kuinka ollakaan, olen iloinen myöntäessäni olleeni väärässä. Todetkaa itse.

Pidän siitä, että Johansson ei jotenkin edes yritä kuulostaa ihanan-hunajaisen-seksikkäältä.

8. Maalasin koulutehtävää ja piirsin symbolismia esittelevää sarjakuvaa. Toivon mukaan saan sen joskus postattua tuonne kuvablogin puolelle.

9. Puhuin pikkuveljen ja vanhempien kanssa. Oi jos pääsisinkin ensiviikonloppuna käymään kotiseudulla!

Uhhuh. Nyt lopetan pikkuasioiden listauksen tähän todeten, että kylläpäs oli täysi päivä vaikkeis sitä ole tajunnut. Ehkä sen nyt tajuaa

Elämäni on tauolla ja paussilla ja hukassa ehkä hieman. Lähinnä päivittäiset toiminnot ja velvoitteet tuntuvat langanpätkien nykimiseltä. “Josko tuosta tapahtuis jotain, no entäpä tuo kun sekin olis ihan kiva.” Missään ei ole mitään suurempaa kaavaa tai Tarkoitusta.. Äh, pitäisikö olla, todennäköisesti se on jossain siellä mutta minä en vain näe kun ne pienet kaavat. Huoh.

No, mutta. Jos haluaa elämän järjestykseen on tietysti tehtävä listoja. Listat ovat kivoja ja selkeitä, niihin pistetään oleelliset asiat ja loput jätetään ulkopuolelle.

Ensin kerron kaksi asiaa, jotka ovat itkettäneet minua tänä viikonloppuna.

Ensimmäinen on tämä video: The Beckoning of Lovely. Ihania ja kauniita asioita tulisi jokaisen löytää aina, joka paikassa ja kaikkialta. Tämä video on myös ihana esimerkki siitä, miten yksi ihminen voikaan nykyään vaikuttaa ja muuttaa monen elämän.

Toinen katkeransuloinen hieman itkettävä asia oli elokuva Elämäni ilman minua (traileri). Itkettämisen lisäksi elokuvat toimitti myös toista erittäin tärkeää virkaa; se herättelee ja ravistelee. Miksi on niin vaikea muistaa, että kuolee? Miksi luulemme, että elämä on ikuista ja jokin odottaa jossain eikä tällä hetkellä ole niin väliä? Elokuvan myötä haastan itseni (ja jonkun joka tämän tekstin joskus lukee) tekemään listan: Things to do before I die.

Seuraavana listalla on kaksi asiaa, jotka harmittavat minua.

Ensimmäinen on se, etten pääse taaskaan Helsingin Sarjakuvafestivaaleille.

Jos minulla olikin toinen asia joka harmittaa minua, se tipahti nyt mielestä. Eipä tainnut olla sitten kovin iso juttu. Mutta jos tämä bloggaus käsitteli nyt itkettäviä ja harmittavia asioita (tosin eihän nuo itkettävät asiatkaan olleet surullisia…), käsittelee seuraava kirjoitus hauskoja ja kivoja asioita. Sitä odotellessa.

Second thing is that even we are together now, sometimes I’m gone and you are someplace else and everything might seem dull and pointless and lonely. Even then we are not alone – I’ve got me and you have yourself. That’s all we need sometimes. I want to remember and celebrate that, too.

I think Nina Simone makes an excellent point here:

The Fumigation from Frankincense.
The consort I invoke of Jove [Zeus] divine, source of the holy, sweetly-speaking Nine;
Free from th’ oblivion of the fallen mind, by whom the soul with intellect is join’d:
Reason’s increase, and thought to thee belong, all-powerful, pleasant, vigilant, and strong:
‘Tis thine, to waken from lethargic rest all thoughts deposited within the breast;
And nought neglecting, vigorous to excite the mental eye from dark oblivion’s night.
Come, blessed power, thy mystic’s mem’ry wake to holy rites, and Lethe’s fetters break.

-Orphic Hymns, translated by Thomas Taylor-